Kun ihminen kohtaa suuren kriisin, hän joutuu sopeutumaan siihen tavalla tai toisella.

”Sopeutumisessa on avainasemassa ihmisen kyky neutraloida mielessä ja kehossa viriävät tunteet ja valjastaa ne päämäärän mukaan järkevästi”, kertoo HUSin IT-psykiatrian ja psykososiaalisten hoitojen linjajohtaja, oikeuspsykologi ja psykoterapeutti Jan-Henry Stenberg.

Kriisistä selviytymiseen voidaan hahmotella neljä limittäin etenevää vaihetta. Näihin kuluva aika vaihtelee sen mukaan, millainen kyky ihmisellä on tunnistaa ja käsitellä vaikeita tunteita.

Vaihe 1: Fysiologinen orientoituminen

Ihminen reagoi kriisiin ensimmäisenä kehollaan. Lihakset ovat jatkuvassa jännittyneessä tilassa ja autonominen hermosto yliaktiivinen. Tätä fysiologisen orientoitumisen vaihetta voi olla vaikea tunnistaa tai liittää osaksi kriisiin reagointia. Jotkut ihmiset tunnistavat helposti, missä jokin tietty tunne tuntuu, mutta osalle ihmisistä kehotuntemukset ovat ylipäätään vieraita.

”Ihminen voi tuntea olonsa vain oudon epämiellyttäväksi. Jotkut jäävät kiinni heti tähän ensimmäiseen kriisivaiheeseen, eivätkä pääse eteenpäin. On vain mykkä ahdistus tai mykkä suru, nimeämätön hankala olo.”

Stenbergin mukaan on tavallista, että jotkut ihmiset yrittävät paeta tätä pahaa oloa päihteitä käyttämällä tai pakonomaisella liikunnalla. Liikunta voi auttaa käsittelemään hankalia tunteita ja se rentouttaa kehoa. Päihteiden käyttö sen sijaan aiheuttaa hetkellisestä rentoutumisesta huolimatta vain suurempaa epätasapainoa.

Vaihe 2: Toimintaan orientoituminen

Kehollisen virittymisen jälkeen ihminen tuntee voimakasta fyysistä toimintapainetta. Epämiellyttävästä kehotuntemuksesta pyritään eroon tekemällä jotakin konkreettista kriisin eteen.

”Toimintapaine voi ajaa jonkun kuntoilemaan, jotta olisi hyvässä kunnossa, jos Suomeenkin tulee sota. Toinen lähtee sisäisen pakon siivittämänä keräämään tavaraa hyväntekeväisyyteen.”

Stenbergin mukaan ihminen ei vielä tässä vaiheessa tunnista tunteitaan, vaan tuntemukset ovat vielä nimeämättömiä orientaatioaffekteja, jotka voivat johtaa kriisistä selviytymisen kannalta epätarkoituksenmukaiseen toimintaan.

Vaihe 3: Tunteiden tunnistaminen

Toimintaan orientoitumisen jälkeen ihmisen on mahdollista pysähtyä ja miettiä, mitä erilaiset olotilat ja tuntemukset ovat.

”Tunne voi olla surua siitä, että Euroopassa on sota, tai kauhua siitä, että lapset Ukrainassa menettävät kotinsa. Tässä vaiheessa tuntemuksista tulee nimeämisen kautta tunteita.”

Vaihe 4: Tunteiden liittäminen osaksi ajattelua

Kun tunteet ovat saaneet nimet, niitä voi alkaa käsitellä. Pohdiskelemalla tunteita yksin ja yhdessä toisten kanssa ne liittyvät osaksi ajattelua. Miksi minulla herää tällaisia tunteita? Miten olen aiemmin selvinnyt tällaisten tunteiden kanssa ja mitä olisi nyt järkevää tehdä? Miten toimia sekä oman että yhteisen hyvän eteen?

”Kun ihminen kykenee yhdistämään tunteitaan rationaaliseen ajatteluun, hän pystyy pohtimaan rauhallisesti, millainen toiminta on järkevää.”

 Aina ihminen ei selviä fysiologisten tuntemusten vaiheesta eteenpäin. Jos tunnistaa jääneensä jumiin epämääräiseen pahaan oloon, on tärkeä yrittää jäsennellä ajatuksiaan yhdessä toisten ihmisten kanssa.

”Jotkut potilaani ovat kuvanneet saaneensa apua kehollisista harjoituksista, joissa on yhdistetty kehoharjoitteita ja keskustelua. Jos ihmisen on vaikea tunnistaa tunteitaan ja häntä vaivaavat somaattiset pulmat tai epämääräinen fyysinen jännitystila, voi kehon kautta lähestyminen olla todella tehokasta. Lohduttava keskustelu muuttaa tunteita turvallisesti sanoiksi. Kun tunteita alkaa tunnistaa, niitä voi nimetä ja liittää osaksi ajattelua ja päästä eteenpäin kriisiselviytymisen viimeiseen vaiheeseen.”

Kun maailmaa koettelee suuri kriisi, on Stenbergin mukaan tärkeintä, että keskitymme siihen hyvään mitä meillä on, siihen mikä on omien arvojemme pohjalta olennaista.

Stenberg painottaa, että olemme eläneet yhteiskunnan tasolla pitkään uskomattoman helppoa elämää ja keskittyneet yhteiskuntana vain taloudellisen kasvun ja materialismin maksimointiin.

”Sota on hirveä asia, mutta ajattelen, että on hyväkin, että joudumme laittamaan yksinomaan materiaaliseen kasvuun perustuvia arvojamme toisenlaiseen järjestykseen.”

Normaalit oireet kriisin vaiheissa 1–3:

• lyhytkestoiset univaikeudet tai kehon jännittyneisyys ja ylivirittyneisyys
• epätodellinen olo
• halu toimia, toimintapaine
• suru ja viha, turvattomuuden tunne, epäoikeudenmukaisuuden kokemus, turtumus
• tunteet voivat vaihdella nopeasti

Neljännessä vaiheessa nämä oireet alkavat helpottaa ja syntyy tilaa kokemusmaailmaa avartaville tarinoille.

Kun nämä oireet pitkittyvät, hae apua:

• jatkuva ahdistuneisuus tai hallitsemattomat tunteenpurkaukset
• pitkittynyt somaattinen oireilu, kehon jännittyneisyys, ylivirittyneisyys
• keskittymisen ongelmat, töihin tai kouluun ei pysty keskittymään
• eristäytyminen ihmissuhteista, masennusoireet
• pakonomainen uutisten seuraaminen
• jatkuvat univaikeudet